<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vaikka kaupungissa asuminen on Chilistä ihan mukavaa, ja lähikortteleissakin riittää tutkittavaa, niin kyllä se metsään meneminen on Chilille ihan huippu-juttu!

 

Meillä oli tossa koko viikonlopun vieraita, joten koirien kanssa ei ehditty puuhailla kovin intensiivisesti. Päätettiin sitten hyvittää tämä lähtemällä vähän retkelle. Koska Chilin luoksetulo heti kutsuttaessa ei ole ihan parasta laatua, niin valittiin paikka jossa saataisiin olla mahdollisimman omassa rauhassa eikä lähellä olisi mitään vilkasta liikennettä. Ollaan löydetty kiva paikka tuolta jostain Hakkilan takaa, joten eikun koirat autoon ja menoks!

 

Chili vaipui uneen melkein heti autoon päästyään, mutta kun päästiin vähän syrjäisemmälle seudulle, Tara aavisti minne ollaan matkalla ja aloitti kärsimättömän vinkunan. Chili tietysti pomppasi myös pystyyn ja yhtyi vikinään. Mitä syrjemmälle mentiin sitä kiihkeämmäksi meno takapenkillä yltyi ja kun vihdoin päästettiin koirat ulos niin oli vauhti kuin eivät koskaan olisi päässeet juoksemaan :D

 

 

Aika hyvin tuo Chilikin on nyt oppinut tuota tänne-tuloa ja lähellä pysymistä. C ei juurikaan häivy näköpiiristä ja silloinkin kun häipyy niin tulee parin minuutin kuluttua takaisin tuulispäänä. On nyt koitettu kovasti harjoitella sitä luoksetuloa herkkupalojen kanssa, mutta tuntuu, että toi metsässä juokseminen on paljon parempi palkkio kuin namipala. C kyllä tulee kutsuttaessa, mutta ei välttämättä niin lähelle, että saisi kiinni, vaikka kuinka olisi namia tarjolla. Vois tietysti kokeilla jollain lelulla tai kepillä.. vaikka hyvinhän tuo näyttää näinkin edistyvän.

 

 

 

Chili on aika siisti kaveri.. kuralammikot se kiertää hienosti ja hyppii ojien yli. Toisin kuin tuo meidän Tara, jonka mielestä on tosi siistiä kahlailla kuralammikoissa ja maistella millaisia aromeita missäkin lätäkössä on. Chili on ehkä osannut yhdistää sen, että kuraleikit tarkoittavat kotona suihkua – ja suihkussa käyminen ei oo Chilin lempipuuhaa, vaikka siihen rauhallisesti alistuukin.

 

 

Parin tunnin väsymättömän juoksemisen jälkeen molemmat koirat simahtivat heti autoon päästyä ja iltakin sujui melko rauhallisissa merkeissä. Ei tarvinut enää aktivointia kehitellä J