Tämä blogihan aloitettiin sillä, että Chili oli meillä jo ollut hoidossa kovin pitkään löytämäti sitä omaa kotiaan ja ajattelimme, että tästä blogista olisi apua etsinnässä..

Ja niin olikin, sillä Chilistä tuli kysely eräältä mukavalta pariskunnalta. Tapasimme heidät ja Chili kävi pari yötä heidän luonaan jopa tutustumassa. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että tämän parin päivän eron aikana selvisi lopullisesti meidän omat tunteet Chiliä kohtaan.. Tara oli erittäin masentunut ja omatkin tunteet oli kovin ristiriitaiset. Olimmehan koko ajan ajatelleet, että C on meillä vaan hoidossa, mutta nyt kun olisi ollut aika luopua niin se tuntuikin kovin vaikealta.. Ja niin me sitten päätettiin, että eihän me pystytäkään Chilistä enää luopumaan! Chilistä siis tulikin nyt sitten meidän perheen ihan virallinen jäsen :)))

tässä sitten vielä potretti.. ei muuten ollu mikään helppo homma saada noista yhdessä semmoista kuvaa jossa oisivat ees suunnilleen paikallaan ja katsoisivat samaan suuntaan :D

Viikko menikin sitten toipuessa viikonlopun riennoista ja kerätessä voimia tulevaa viikonloppua varten!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Käytiin rauhallisilla kävelyillä ja koirapuistossa leikkimässä ja harjoiteltiin vähän perustottelevaisuutta.

Kahtena päivänä treenattiin Chilin kanssa sitä yksin oloa oikein kunnolla. Tai ei nyt ihan niin yksin, mutta Taran kanssa. Tarallahan ei ole vaikutusta Chilin eroahdistukseen, vaan ahdistus alkaa siinä vaiheessa kun ihmiset poistuvat eikä Tara ole riittänyt seuralaiseksi. Nythän ollaan tosiaan edistytty jo niin hyvin, että päätettiin testata pidempiä aikoja. Pystyttiin järjestämäään niin, että mieheni meni aamuksi töihin ja minä vasta illaksi. Koirat jäivät kotiin ja olivat keskenään noin 6 tuntia. Ja hienosti meni! Kamera nauhoitti ensimmäisen tunnin ja mennen tullen kuunneltiin onko meteliä (Chili haukkui ja ulvoi yksin jäädessään). Mihinkään tavaroihinkaan ei oltu koskettu ja paikat oli pysyneet siistinä. Myöskään yhtään pissaa ei oltu tehty J

 

Näyttää siis todella siltä, että kyllä tuo eroahdistus on nyt sitten hoidettu. Ainakin tässä laumassa siitä tuskin tulee ongelmaa. Eriasia tietysti se, kun koti taas vaihtuu…

 

Koirille olis kiva jättää jotain puuhasteltavaa oman poissa-olon ajaksi, vaikka ydinluita, kongin tms. minkä parissa aika kuluisi mukavammin. Mutta toistaiseksi ainakin Tara on vielä niin pirttihirmu, että haluaa omia kaikki herkut eikä Chili sitten saa mitään. Ja jos herkku on niin hyvä, ettei Chili siitä suosilla luovu, niin tulee tappelu, eikä sitä riskiä voi ottaa kun ei ole ketään vahtimassa L

 

 

Kyllä tosiaan viikonloppuna riitti menoa ja meininkiä! Perjantaina lähdettiin heti töiden jälkeen veneilemään. Pari kaveria oli tullut Hämeenlinnasta ja ilmakin oli ihan loistava. Syksyistä mutta lämminta, aurinko paistoi eikä tuulikaan ollut kova. Chilillä on veneessä kaksi paikkaa, joko se nukkuu keulassa sohvapaikalla taikka sivuoven ollessa auki seisoo oven raossa nuuhkimassa kosteaa meri-ilmaa. On se kummallinen asia tuo koirien haju-aisti, kun aina jotakin saarta ohitettaessa alkaa molempien koirien nenä käydä.. kai ne haistelevat sieltä saaresta tulevia tuoksuja :D

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juu lämmin oli ilma niin… mutta kummasti se vaan tuolla merellä on viileää! Saaressa tuli harmiteltua ettei ollut toppatakki mukana! Chili ja Tara tosin juoksivat taas semmoista kyytiä että niitä ei ilman viileys haitannut, päinvastoin, oli varmasti mukavampaakin juosta kun ei ollut niin kuuma… Tässä kuvassa kyllä koirien ilmeet kertoo kaiken :D

 

Ja sitten tietysti kun lähi-ympäristö oli juostu läpi niin oli painin aika! Chilille on nyt iskenyt hirmuinen leikki-innostus! Niin kuin aiemmin kirjoitinkin, niin yleensä Tara on se kuka haastaa painiin ja roikkuu Chilin niskanahassa, niin nyt Chili onkin innostunut haastamaan Taraa leikkiin. Ja mikäpä sen mukavampaa.. onhan se ihanaa katsella kun ne nauttivat yhdessä riehumisesta J Tätä Chilin leikki-intoa on jatkunut jo parisen viikkoa.. mahtaako pojalla olla syksyä rinnoissa vai onko vihdoinkin todella löytänyt paikkansa meidän laumassa… ehkä aika näyttää, että katosiko se chillaileva nuuskuttelija kokonaan vai onko tämä paini-harrastus vain ohimenevää innostusta..

 

 

 

Lauantai iltana sitten tultiin kotiin ja ilta menikin mukavasti nukkuen eikä aamullakaan ollut kiire minnekään. Iltapäiväksi oltiin kuitenkin sovittu treffit Thelman kanssa Rajasaareen. Rajasaarihan on saaressa oleva todella iso koirapuisto metsineen, kallioineen ja hiekkarantoineen. Chili oli taas ihan onnessaan kun tapasi Thelman.. taitaa poitsu olla vähän ihastunut ;) Oli hirveän huono ilma, niin ei saatu juurikaan hyviä kuvia L ja nuo tuulispäänä viilettävät koirat ei oo helpoimpia kuvauskohteita :D Mutta kaikilla oli mielettömän hauskaa.. Thelmalla etenkin kun ei ole päässyt pitkään aikaan juoksemaan vapaana.. ja muillahan oli sitten hommaa pysyä vauhdissa mukana!

 

 

 

Eilen käytiin tosiaan vähän tutustumassa Chilin kanssa tuohon Thelma tyttöseen Hakaniemessä. Thelmahan on myös tullut Espanjasta ja sillä on ollut ongelmana liiallinen metsästys-vietti ja nyt Thelma on sitten toistaiseksi Hagiksessa hoidossa, jotta vähän rauhoittuisi tuo pupu-jahti. (Thelma tuli Hagikseen vasta toissapäivänä.)

En tiedä oliko Chili enemmän innoissaan nähtyään Thelman vai Thelman hoitajan, mutta into oli kyllä niin piukassa ettei meinannut nahkoissaan pysyä :D häntä vispasi niin lujaa, että ei meinannut pysyä pystyssä koko koira :D Tarkkaan piti Thelmaa sitten nuuskia, mutta toisinpäin tuttavuutta ei sitten saanutkaan tehdä.. ilmeisesti alkoi poikaa ujostuttaa kun tuollainen nuori tyttö meinasi peppua nuuhkia ja äkkiä Chili aina kääntyi kun Thelma koitti tulla haistelemaan.

Kierrettiin ensin ihan vain torin laitaa ja ajateltiin sitten lähteä katsastamaan millainen on se koirapuisto Hakaniemen rannan tienoilla, että olis koirat päässeet vähän vapaammin tutustumaan. Mutta matka kyllä katkesi sitten jo alkumatkaan sinne rantaan päästyämme.. siellähän on semmoista puisto-aluetta ja tietysti näitä ihanaisia city-pupuja! Koita siellä sitten kulkea kahden metsästyskoiran kanssa!! joukossa vielä kun tyhmyys tiivistyy... sehän oli sitten sen verran levotonta meininkiä ja molemmilla hihna koko ajan ihan pinkeenä, niin päätettiin palata takaisin sinne torin reunamille :/ koirat rauhoittuivat heti kun päästiin pois puppu-alueelta, ja oikein mielenkiintoisia hajuja sieltä mukula-kivien välistäkin kyllä löytyi :)

Täytyy kyllä mainita tässäkin, että yllättävän hyvin tuo Thelma niihin jänöihin suhtautui, Chili oli paljon enemmän intona ja vinkui ja poukkoili sinne tänne, kun Thelma sen sijaan tyytyi vaan innokkaaseen nuuhkintaan ja tasaiseen vetoon..

Mahtoikohan Chilille sitten tulla jo koti-ikävä, kun pian muuttui kovin levottomaksi.. katsoi minua ja koitti kerjätä hellyyttä eikä malttanut enää tutkia pusikoitakaan. Paluumatka metrolla meni ihan hyvin, mutta selkeästi C tajus että nyt ollaan menossa takaisin päin, kun veti vähän hihnassa ja koitti kiireellä päästä eteenpäin sitä samaa reittiä jota oltiin tultukin.

Kotonahan Tara oli heti ovella vastassa ja johan siitä jälleennäkemisestä ilo irtosi :) Mehän oltiin kuitenkin melkein pari tuntia pois kotoa :DD

Tässä vielä kuva Thelmasta ja uudesta hoitajasta :)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vaikka kaupungissa asuminen on Chilistä ihan mukavaa, ja lähikortteleissakin riittää tutkittavaa, niin kyllä se metsään meneminen on Chilille ihan huippu-juttu!

 

Meillä oli tossa koko viikonlopun vieraita, joten koirien kanssa ei ehditty puuhailla kovin intensiivisesti. Päätettiin sitten hyvittää tämä lähtemällä vähän retkelle. Koska Chilin luoksetulo heti kutsuttaessa ei ole ihan parasta laatua, niin valittiin paikka jossa saataisiin olla mahdollisimman omassa rauhassa eikä lähellä olisi mitään vilkasta liikennettä. Ollaan löydetty kiva paikka tuolta jostain Hakkilan takaa, joten eikun koirat autoon ja menoks!

 

Chili vaipui uneen melkein heti autoon päästyään, mutta kun päästiin vähän syrjäisemmälle seudulle, Tara aavisti minne ollaan matkalla ja aloitti kärsimättömän vinkunan. Chili tietysti pomppasi myös pystyyn ja yhtyi vikinään. Mitä syrjemmälle mentiin sitä kiihkeämmäksi meno takapenkillä yltyi ja kun vihdoin päästettiin koirat ulos niin oli vauhti kuin eivät koskaan olisi päässeet juoksemaan :D

 

 

Aika hyvin tuo Chilikin on nyt oppinut tuota tänne-tuloa ja lähellä pysymistä. C ei juurikaan häivy näköpiiristä ja silloinkin kun häipyy niin tulee parin minuutin kuluttua takaisin tuulispäänä. On nyt koitettu kovasti harjoitella sitä luoksetuloa herkkupalojen kanssa, mutta tuntuu, että toi metsässä juokseminen on paljon parempi palkkio kuin namipala. C kyllä tulee kutsuttaessa, mutta ei välttämättä niin lähelle, että saisi kiinni, vaikka kuinka olisi namia tarjolla. Vois tietysti kokeilla jollain lelulla tai kepillä.. vaikka hyvinhän tuo näyttää näinkin edistyvän.

 

 

 

Chili on aika siisti kaveri.. kuralammikot se kiertää hienosti ja hyppii ojien yli. Toisin kuin tuo meidän Tara, jonka mielestä on tosi siistiä kahlailla kuralammikoissa ja maistella millaisia aromeita missäkin lätäkössä on. Chili on ehkä osannut yhdistää sen, että kuraleikit tarkoittavat kotona suihkua – ja suihkussa käyminen ei oo Chilin lempipuuhaa, vaikka siihen rauhallisesti alistuukin.

 

 

Parin tunnin väsymättömän juoksemisen jälkeen molemmat koirat simahtivat heti autoon päästyä ja iltakin sujui melko rauhallisissa merkeissä. Ei tarvinut enää aktivointia kehitellä J