Ja niin olikin, sillä Chilistä tuli kysely eräältä mukavalta pariskunnalta. Tapasimme heidät ja Chili kävi pari yötä heidän luonaan jopa tutustumassa. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että tämän parin päivän eron aikana selvisi lopullisesti meidän omat tunteet Chiliä kohtaan.. Tara oli erittäin masentunut ja omatkin tunteet oli kovin ristiriitaiset. Olimmehan koko ajan ajatelleet, että C on meillä vaan hoidossa, mutta nyt kun olisi ollut aika luopua niin se tuntuikin kovin vaikealta.. Ja niin me sitten päätettiin, että eihän me pystytäkään Chilistä enää luopumaan! Chilistä siis tulikin nyt sitten meidän perheen ihan virallinen jäsen :)))

tässä sitten vielä potretti.. ei muuten ollu mikään helppo homma saada noista yhdessä semmoista kuvaa jossa oisivat ees suunnilleen paikallaan ja katsoisivat samaan suuntaan :D

Käytiin rauhallisilla kävelyillä ja koirapuistossa leikkimässä ja harjoiteltiin vähän perustottelevaisuutta.

Kahtena päivänä treenattiin Chilin kanssa sitä yksin oloa oikein kunnolla. Tai ei nyt ihan niin yksin, mutta Taran kanssa. Tarallahan ei ole vaikutusta Chilin eroahdistukseen, vaan ahdistus alkaa siinä vaiheessa kun ihmiset poistuvat eikä Tara ole riittänyt seuralaiseksi. Nythän ollaan tosiaan edistytty jo niin hyvin, että päätettiin testata pidempiä aikoja. Pystyttiin järjestämäään niin, että mieheni meni aamuksi töihin ja minä vasta illaksi. Koirat jäivät kotiin ja olivat keskenään noin 6 tuntia. Ja hienosti meni! Kamera nauhoitti ensimmäisen tunnin ja mennen tullen kuunneltiin onko meteliä (Chili haukkui ja ulvoi yksin jäädessään). Mihinkään tavaroihinkaan ei oltu koskettu ja paikat oli pysyneet siistinä. Myöskään yhtään pissaa ei oltu tehty J

Näyttää siis todella siltä, että kyllä tuo eroahdistus on nyt sitten hoidettu. Ainakin tässä laumassa siitä tuskin tulee ongelmaa. Eriasia tietysti se, kun koti taas vaihtuu…

Koirille olis kiva jättää jotain puuhasteltavaa oman poissa-olon ajaksi, vaikka ydinluita, kongin tms. minkä parissa aika kuluisi mukavammin. Mutta toistaiseksi ainakin Tara on vielä niin pirttihirmu, että haluaa omia kaikki herkut eikä Chili sitten saa mitään. Ja jos herkku on niin hyvä, ettei Chili siitä suosilla luovu, niin tulee tappelu, eikä sitä riskiä voi ottaa kun ei ole ketään vahtimassa L

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ja sitten tietysti kun lähi-ympäristö oli juostu läpi niin oli painin aika! Chilille on nyt iskenyt hirmuinen leikki-innostus! Niin kuin aiemmin kirjoitinkin, niin yleensä Tara on se kuka haastaa painiin ja roikkuu Chilin niskanahassa, niin nyt Chili onkin innostunut haastamaan Taraa leikkiin. Ja mikäpä sen mukavampaa.. onhan se ihanaa katsella kun ne nauttivat yhdessä riehumisesta J Tätä Chilin leikki-intoa on jatkunut jo parisen viikkoa.. mahtaako pojalla olla syksyä rinnoissa vai onko vihdoinkin todella löytänyt paikkansa meidän laumassa… ehkä aika näyttää, että katosiko se chillaileva nuuskuttelija kokonaan vai onko tämä paini-harrastus vain ohimenevää innostusta..

Lauantai iltana sitten tultiin kotiin ja ilta menikin mukavasti nukkuen eikä aamullakaan ollut kiire minnekään. Iltapäiväksi oltiin kuitenkin sovittu treffit Thelman kanssa Rajasaareen. Rajasaarihan on saaressa oleva todella iso koirapuisto metsineen, kallioineen ja hiekkarantoineen. Chili oli taas ihan onnessaan kun tapasi Thelman.. taitaa poitsu olla vähän ihastunut ;) Oli hirveän huono ilma, niin ei saatu juurikaan hyviä kuvia L ja nuo tuulispäänä viilettävät koirat ei oo helpoimpia kuvauskohteita :D Mutta kaikilla oli mielettömän hauskaa.. Thelmalla etenkin kun ei ole päässyt pitkään aikaan juoksemaan vapaana.. ja muillahan oli sitten hommaa pysyä vauhdissa mukana!

En tiedä oliko Chili enemmän innoissaan nähtyään Thelman vai Thelman hoitajan, mutta into oli kyllä niin piukassa ettei meinannut nahkoissaan pysyä :D häntä vispasi niin lujaa, että ei meinannut pysyä pystyssä koko koira :D Tarkkaan piti Thelmaa sitten nuuskia, mutta toisinpäin tuttavuutta ei sitten saanutkaan tehdä.. ilmeisesti alkoi poikaa ujostuttaa kun tuollainen nuori tyttö meinasi peppua nuuhkia ja äkkiä Chili aina kääntyi kun Thelma koitti tulla haistelemaan.

Kierrettiin ensin ihan vain torin laitaa ja ajateltiin sitten lähteä katsastamaan millainen on se koirapuisto Hakaniemen rannan tienoilla, että olis koirat päässeet vähän vapaammin tutustumaan. Mutta matka kyllä katkesi sitten jo alkumatkaan sinne rantaan päästyämme.. siellähän on semmoista puisto-aluetta ja tietysti näitä ihanaisia city-pupuja! Koita siellä sitten kulkea kahden metsästyskoiran kanssa!! joukossa vielä kun tyhmyys tiivistyy... sehän oli sitten sen verran levotonta meininkiä ja molemmilla hihna koko ajan ihan pinkeenä, niin päätettiin palata takaisin sinne torin reunamille :/ koirat rauhoittuivat heti kun päästiin pois puppu-alueelta, ja oikein mielenkiintoisia hajuja sieltä mukula-kivien välistäkin kyllä löytyi :)

Täytyy kyllä mainita tässäkin, että yllättävän hyvin tuo Thelma niihin jänöihin suhtautui, Chili oli paljon enemmän intona ja vinkui ja poukkoili sinne tänne, kun Thelma sen sijaan tyytyi vaan innokkaaseen nuuhkintaan ja tasaiseen vetoon..

Mahtoikohan Chilille sitten tulla jo koti-ikävä, kun pian muuttui kovin levottomaksi.. katsoi minua ja koitti kerjätä hellyyttä eikä malttanut enää tutkia pusikoitakaan. Paluumatka metrolla meni ihan hyvin, mutta selkeästi C tajus että nyt ollaan menossa takaisin päin, kun veti vähän hihnassa ja koitti kiireellä päästä eteenpäin sitä samaa reittiä jota oltiin tultukin.

Kotonahan Tara oli heti ovella vastassa ja johan siitä jälleennäkemisestä ilo irtosi :) Mehän oltiin kuitenkin melkein pari tuntia pois kotoa :DD

Tässä vielä kuva Thelmasta ja uudesta hoitajasta :)

Vaikka kaupungissa asuminen on Chilistä ihan mukavaa, ja lähikortteleissakin riittää tutkittavaa, niin kyllä se metsään meneminen on Chilille ihan huippu-juttu!

Meillä oli tossa koko viikonlopun vieraita, joten koirien kanssa ei ehditty puuhailla kovin intensiivisesti. Päätettiin sitten hyvittää tämä lähtemällä vähän retkelle. Koska Chilin luoksetulo heti kutsuttaessa ei ole ihan parasta laatua, niin valittiin paikka jossa saataisiin olla mahdollisimman omassa rauhassa eikä lähellä olisi mitään vilkasta liikennettä. Ollaan löydetty kiva paikka tuolta jostain Hakkilan takaa, joten eikun koirat autoon ja menoks!

Chili vaipui uneen melkein heti autoon päästyään, mutta kun päästiin vähän syrjäisemmälle seudulle, Tara aavisti minne ollaan matkalla ja aloitti kärsimättömän vinkunan. Chili tietysti pomppasi myös pystyyn ja yhtyi vikinään. Mitä syrjemmälle mentiin sitä kiihkeämmäksi meno takapenkillä yltyi ja kun vihdoin päästettiin koirat ulos niin oli vauhti kuin eivät koskaan olisi päässeet juoksemaan :D

Aika hyvin tuo Chilikin on nyt oppinut tuota tänne-tuloa ja lähellä pysymistä. C ei juurikaan häivy näköpiiristä ja silloinkin kun häipyy niin tulee parin minuutin kuluttua takaisin tuulispäänä. On nyt koitettu kovasti harjoitella sitä luoksetuloa herkkupalojen kanssa, mutta tuntuu, että toi metsässä juokseminen on paljon parempi palkkio kuin namipala. C kyllä tulee kutsuttaessa, mutta ei välttämättä niin lähelle, että saisi kiinni, vaikka kuinka olisi namia tarjolla. Vois tietysti kokeilla jollain lelulla tai kepillä.. vaikka hyvinhän tuo näyttää näinkin edistyvän.

Chili on aika siisti kaveri.. kuralammikot se kiertää hienosti ja hyppii ojien yli. Toisin kuin tuo meidän Tara, jonka mielestä on tosi siistiä kahlailla kuralammikoissa ja maistella millaisia aromeita missäkin lätäkössä on. Chili on ehkä osannut yhdistää sen, että kuraleikit tarkoittavat kotona suihkua – ja suihkussa käyminen ei oo Chilin lempipuuhaa, vaikka siihen rauhallisesti alistuukin.

Parin tunnin väsymättömän juoksemisen jälkeen molemmat koirat simahtivat heti autoon päästyä ja iltakin sujui melko rauhallisissa merkeissä. Ei tarvinut enää aktivointia kehitellä J

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oltiin tosiaan saaristossa tuossa yksi päivä ja onhan se ihan mieletöntä näin kaupungissa asuvalle koiralle! Saa juosta vapaana, ja vitsit niitä hajuja siellä! Monenmoista ötökkää ja villieläintä saaressa liikuskelee ja mikäpä sen mielenkiintoisempaa J Myöskin vedestä löytyy kaiken näköistä mikä on Chilin mielestä ihan mielettömän mielenkiintoista.. kaikki pienet pinnalla killuvat hyönteiset ja kepinpätkät, lehdet – ja rakkolevä – sepäs vasta omituisesti siellä kivien joukossa heiluu ja keinuu. Rakkolevää Chili tykkää metsästää ja kantaa saalistaan sitten rantaan jemmattavaksi.

Korvat Chilillä kyllä vähän tuppaa unohtumaan saareen päästessä :/ etenkin ensi alkuun, kun C on niin innoissaan. Siinä on vähän turha koittaa tänne huudella vaikka olis millanen namipala tarjolla.. hyvä jos malttaa edes jossain vaiheessa pysähtyä syömään! Kovin pitkään Chili ei kyllä ole pois ja tulee luoksekin kun tarpeeksi lujaa ja monta kertaa huutaa, mutta vähän olis kyllä vielä harjoittelemisen varaa tuossa luoksetulossa.

Vedestä Chili tykkää kovasti. Harvemmin C ihan noin vain oikein uimaan menee, mutta kahlaileminen on hauskaa ja jos joku vaan viitsii heittää keppiä niin sen perässä kyllä uidaan vähän syvemmällekin. Vesi on Chilille ilmeisesti kuitenkin uusi elementti, kun aluksi vähän arasteli. Vieläkään C ei ui kovin pitkälle ja kepin heitossakin monesti nopeammin veteen syöksyvät voittavat haku-kisan. Mutta jos omassa rauhassa saa mennä, niin Chili varmasti hakisi keppiä vaikka muutaman tunnin J

Chili on leimautunut kovasti ihmiseen, vaikka koirakavereita on ollut. Chili hurmaa ohikulkijat kadulla ja koirapuistossa ja on aina valmis rapsuteltavksi. Chili ei hauku kotiin tuleville vieraille, vaan juoksee innolla vastaan ovelle, että "tuleeko täältä uusi rapsuttaja?", puoli kroppaa heiluu hännän huiskeen voimasta :D. Chili on erittäin hellyydenkipeä mussukka-koira. Vielä ei olla tavattu ihmistä kuka ei sortuisi lällyttelemään tuota ihanuutta...  pää matalana, korvat lurpallaan se katsoo hunajanvärisillä silmillään niin anovasti, että ei sitä vaan voi vastustaa... Ja rapsutteluun C ei kyllästy ikinä!

Monesti Tara ja Chili innostuvat myös leikkimään yhdessä. Tara hakee leikkiä puremalla Chiliä niskavilloista tai takajalasta ja chilin vastaus on riehakas urina ja vauhdikas painileikki.. Hyvin monesti kuitenkin Taran haasteet menevät kuin kuuroille korville, kun Chili haluaa vain nuuhkia tarkkaan läheistä pusikkoa, taikka ottaa rennosti koti-sohvalla.

Vaikka Tara alistaakin Chiliä koti-oloissa, niin ihan vässykkä Chili ei kuitenkaan ole. Nartut nyt on narttuja, mutta urosten kanssa pitääkin olla vähän tarkempana, että ei sitä kuka hyvänsä uros selkään hyppääkään. Pääsääntöisesti selkään hyppimisetkin annetaan anteeksi ja  Chili tulee toimeen kaikkien kanssa, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Chili on nenätyöskentelijä. Koirapuistoon mentäessä Chili tutkii ensin tarkkaan muiden viestit ja alkaa sitten leikkiä jos siltä tuntuu. Näin kaupungin keskustassa asuessa, meheviä pusikoita on vähemmän tarjolla, mutta katukivetyksessä löytyy yhtälailla mielenkiintoisia jälkiä.

Chilin on kovin rohkea poika ja luottaa ihmiseen hihnan toisessa päässä. Chilin kanssa voi huoletta kulkea autolla, linja-autolla, junalla, raitio-vaunulle ja jopa vanhassa, kova-äänisessä, tärisevässä hinaajassa Chili lepuutti huuliaan meri-ilmassa ikkunanraosta.

Chilin eroahdistus tuntuu olevan ainoa miinus tässä muuten niin mukavassa koirassa.  Pahimmillaan yksin jäädessään Chili haukkui ja vinkui tauotta, availi kaappien ovet ja veti kaikki tavarat alas kaapeista ja muiltakin tasoilta, sekä merkkaili kaikki kaapin- ja ovien kulmat. Kokeilimme Chilin kanssa pariakin eri metodia, ja nyt tuntuu, että olemme viimein löytäneet oikean  tavan hoitaa Chilin ongelmaa.  Vaikka harjoittelut ovat vasta alussa, on Chili ollut jopa 4 tuntia yksin ilman minkäänlaisia tuhoja tai metelöintiä J

Chili pääsi Kodittomat Espanjankoirat yhdistyksen sivustolle ja maaliskuun alussa Chili sai kodin Suomesta, kodista jossa oli pari koirakaveria :) mutta yhteiselo ei sujunutkaan, eikä Chiliä hyväksytty lauman jäseneksi. Chiliä vaivasi myös paha eroahdistus ja parin kuukauden vastoinkäymisten jälkeen tultiin lopputulokseen, ettei Chili voi jäädä tähän perheeseen.

Chili tuli meille kotihoitoon vappuna -08. Haimme Chilin koirapuistosta, jotta Chili  saisi tutustua omaan koiraamme Taraan (myös Espanjasta pelastettu 1,5 vuotias narttu).  Hetken Chili vinkui vanhan lauman perään, mutta tuli nätisti autoon ja kävi maate takapenkille Taran kanssa. Siitä se yhteiselo meillä alkoi :)

Chilin strategiset mitat:

uros, noin 1v8kk

säkä: noin 53 cm

paino: noin 17 kg

terveys: ei sairauksia